Friday, 24 October 2014

JIMI TENOR - FEATURE/REVIEW FROM "RUMBA" MAGAZINE, NOVEMBER 1987



These days I'm working on the material for some upcoming posts which will cover Jimi Tenor and His Shamans vinyl releases.

Since I need to have the following feature/review translated in English, I would like to ask for help to our Finnish friends out there: I know there's plenty of you visiting the blog, your kind help would be very much appreciated.

This is probably one of the earliest features dedicated to the great Jimi Tenor and I would really be glad to include an English translation here on the blog, so that a wider public can enjoy it.

An high resolution scan and a .txt transcription of the feature/review are available for download here, if you can translate from Finnish to English and are willing to help, please get in touch with me at stereocandies [at] hotmail [dot] com or leave a comment in the box below, thank you so much!!!



Jimi Tenor, circa 1987




RYTMIHOTTIA JA MÄISKETTÄ

PROLOGI

Olen tullut monesti ajatelleeksi, että vaikka suomalainen rock onkin monipuolistunut, niin jotain puuttuu. Varteenotettavia ryhmiä löytyy, niin kansallisesti, kuin kansainvälisestikin. Ja se, mikä puuttuu, on tämän vuosikymmenen suomalainen rock-levy.

JIMI TENOR & HIS SHAMANS

- Kyliähän suomalaisen musiikin linja on ihan soittajista lähhtenyt, ei se pelkästään kuluttajista johdu.

- Suomalaisella yleisöllä on sellaiset suosikit, mitä se ansaitsee ja toisaalta - ei ole mitään tarvetta pakottaa sitä tykkäämään esimerkiksi meidän biiseistä, jos se mieluummin kuuntelee jotain boogieta.

Näin puhuvat Jimi ja llkka, Jimi Tenor and His Shamans -bändin laulaja-saksofonisti ja kitaristi.

Kuulin tätä bändiä ensi kerran puolisentoista vuotta sitten heidän demoltaan ja jäin korviani uskomatta ihmettelemään mistä oikein on kyse: tiukkoja saksofoniriffejä, teollista hälyä, teräviä kitaran iskuja ja kaiken yllä vähän bowiemaista, jopa melodista laulua. Pari kuunkiertoa tuon jälkeen hintelä, maolakkiin ja violetteihin silmälaseihin sonnustautunut kloppi tuli ja sanoi nykien: "Moi, mä oon Jimi Tenor. Mitä kuuluu?"

Tänä päivänä Jimi Tenor shamaaneineen on kerännyt EteläSuomen klubeista kulttimainetta,omakustanteena tehty single on ilmestynyt ja ensi-LP julkaistaan ensivuoden alkupuolella Euros-levy-yhtiön toimesta.

- On ihan ufoa tehdä mite tahansa musiikkia täällä Suomessa, paitsi jos lähtee jollekin popedalinjalle, levymyynti ei kuitenkaan nouse sen kummemmaksi. Ja se taas ei kiinnosta meitä. Jonkinlaiselta harrastuspohjalta pitää lähteä joka tapauksessa.

- Kuitenkin voisi kuvitella, että meidänkin levy sattaisi mennä ihan kohtuullisesti läpi, koska kuunnellaanhan täällä vähän vaikeampaa ulkolaistakin musiikkia. Esimerkiksi Princeä, eikä meidän musiikki sen ihmeellisempää ole omituisuudessaan... ainakaan kaikki biisit...

Täytyy sanoa, että jossain Princen suosiossa on aika paljon, että sitä työnnetään niin voimakkaasti ulkoapäin tänne: kaikki tietävät, että se on erittäin suosittu Yhdysvalloissa ja Englannissa... Ei uskalleta olla diggaamatta.

- Hämmästyttävää on vain se, että suuri osa suomalaisista bändeistä menee sellaiselle rapalinjalle... "Jumalauta, hyvä meininki". Se kai johtuu sitten näistä keikkapaikoista.

- Suomalainen perusluonne tykkää junttalipoo-meiningistä. Suurin osa Suomea nostaa suosikikseen juicet ja popedat ja muut vastaavat. Mutta jos ottaa asian positiiviselta kannalta, niin joku sveitsäleinen rock on kolmannen luokan kopio brittiläisestä videopopista, se on imenyt köyhimmistä köyhimmät vaikutteet mite
vaan voi.

- - - - -

Jimi Tenor & His Shamans ei kuulosta suomalaiselta bändiltä, eikä se kuulosta samalla inhottavalla tavalla "kansainväliselta", kuin joku Bogart, ej todellakaan. Shamaanien kokoonpano antaa viitteensä: kitara, basso, saksofoni, trumpetti, Enver (= tynnyrit sekä muut esineet ja rojut, joista voi saada irti rytmisiä tai rytmittömiä ääniä) ja erilaiset taustanauhat sekä rumpukoneet. Tärkeintä tälle bändille on kuitankin se musiikillis-taiteellinen omaparäisyys, joka kuuluu estottomana tapana tehdä tätä länsimaisen rappiokulttuurin shamaanimusiikkia.

- Meidän musiikki ei ole mitenkään leimaliisesti konemusiikkia, suurin osa tulevan levyn äänistä on soieattuja juttuja. Kun jotkut ihmiset ovat kuulleet meidän nauhaa, niin ne ovat luulleet, että sieltä tulee jotain sämplättyjä puhallinjuttuja, koska na aivät vaan muista meidän bändissä olevan kahta torvansoittajaa.

- Äänityshommat ovat tosin menneet vähän oudoiksi nykyään, sillä kun kuuntelee esimerkiksi Radio Cityn mainoksia, toivoo, ettei mitään sämpläystä olisi ikinä keksittykään: joka paikassa on joku helvetin sämpleri. Enää ei voi kitaraakaan soittaa kitarana, kun senkin soundi pitää olla sämplättynä jollakin disketillä...

- Me ollaan parissa biisissä käytetty sitä tekniikkaa, en tosin tiedä minkä takia. Oli ehkä kivaa vaan vähän leikkiä... Mutta ei ne ole mitenkään korostuneesti esillä siellä. Ma käytettiin paljon enemmän kaikkia luonnollisia ääniä, mitä saatiin aikaan tiiliskivillä, metallikiskoilla ja tynnyreillä.

Tämä tuleva Shamansien levy on tehty hyvin pienellä budjetilia, miitei omakustanneperiaatteella, eli bändi teki itsenäisesti ensin nauhoitukset tietämättä kuka levyn lopulta julkaisee. Äänityksissä ei ollut mukana varsinaista tuottajaa, miksauspöydän takana Shamaanien lisäksi ihmetteli äänittäjäna Ari Vaahtera.

Yksinkertaisista olosuhteista huolimatta Shamaanien jo julkaistu single on niin soundimaailmaltaan kuin musiikillisesti täysin niiden levytysten veroinen, joista Jimi Tenor on muissa yhteyksissä kertonut pitävänsä. Väljiä innoittajia tai esikuvia ovat käsittääakseni James White tai Scraping Foetus Off The Wheel.

- - - - -

- Ammattitaito soittamisessa, kuten kaikissa taiteissa on vähän kaksipiippuinen juttu, mutta ainakin muilla aloilla kuin rockmusiikissa tehdään töitä paljon pyyteettömammin. Soittaja ajattelee, että tonniviisisataa on tultava keikalta liksaa, kun taas muut taiteilijat tekee vaan... tuli mitä tuli.

- Jos aiattelee levyn tuottamista, minä en ole kuullut vielä yhtään meidän kannaltamme hyvin tuotettua suomalaista levyä - ikinä. Mina ajattelen tuottamista ja äänittämistä siten, että tuodaan myös kaikkia lisäjuttuja mukaan musiikkiin ja levylle. Ja noilla asioilla ei taas keikkatilanteessa ole mitään tekemistä.

- No, eihän sellaisia tuottajia ole maailmassa kuin pari. Joku Brian Eno on minulle idoli noissa äänitys- ja tuottamiskuvioissa: se on helvetin hyvä tuottaja. Jossain Hefty Loadin biiseissä oli sellaisia efektejä ja juttuja, jotka on tässä mielessä kiinnostavia.

Jimi Tenorin ja Shamaaneiden suurin ongelma onkin itse esiintymistilanteet. Vaikka bändi onkin tavattoman visuaalinen ja lavalla taustadioineen, niin PA:sta tuleva lopputulos on keikoilla kiusallisen epätasainen: taustanauhat eivät aina ole synkassa soitetun materiaalin kanssa ja samoin miksaajilla voi ella enemmän hankaluuksia saada Shamaaneiden epätavalliset rytmit ja tynnyrit kuulostamaan edes siedettäviltä.

Kohtaako siis keikoilla kuulijoita epämieluisa pettymys?

- Oletettavasti paremminkin hämmästys. Levyllä saatamme nimittäin kuulostaa siltä, että taitavat muusikot soittavat rytmihottia, mutta keikalla lavalta löytyykin kaikkea metallikamaa ja biisit loppuu miten sattuu ja niin edelleen... Mutta keikka toimiikin niin eri tasolla: sillä mäiskeellä ja sillä, minkä näköinen Enver on, kun se hakkaa näitä kolistimiaan.

EPILOGI

Suhtaudun luottavaisesti siihen, että vielä tällä vuosikymmenellä saan kuunnella sitä tämä vuosikymmenen suomalaista rocklevya - sillä joku sen vielä tekee.

Teksti: Kimmo Helistö
Kuva: Jouko Lehtola




JIMI TENOR AND HIS SHAMANS:
X-Rays (Jimi Tenor)

Jo pidemmän aikaa on harmittanut suomalaisessa rockissa yksisilmäinen tuijottelu kitaran kaikkivoipaan autuuteen. Jimi Tenor ja Shamaanit avaavat uudenlaista näkökulmaa musiikkiin kokeilemalla funkkia metallitynnyrien paukkeella höystettynä. X-rays biisissä bändi löytää todella hyvän svengin, jossa on potkua. Shamanismia on ripaus mukana, koska jännite ei putoa. Still ln Love avautuu myös pikkuhiljaa liikkuen aivan toisenlaisissa tunnelrnissa. Shamaaneissa on hyvin paljon eurooppalaisia piirteitä, joiden luulisi heräittävän mielenkiintoa muuallakin.


The following clip offers a preview of the remastered version of "X-Rays", a track taken from the debut single by Jimi Tenor and His Shamans, enjoy!




Once again, if you can translate from Finnish to English and are willing to help, please get in touch with me at stereocandies [at] hotmail [dot] com or leave a comment in the box below, thank you!

No comments:

Post a comment

Be nice, keep it clean, stay on topic, no spam, thank you!!!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...